Moikkelin kuukkelis taas! :)

Nyt ajattelin pohdiskella kerrankin syvällisiä, nimittäin sitä, että kumpiko kulttuuri on sitten parempi- Suomen vai Algerian, vai onko kumpikaan sen parempi. Saa nyt nähdä.

Otetaan käsittelyyn Algeria. Koska maahan sijaitsee Välimeren eteläisellä puolella, niin kulttuuri noudattaa pitkälti etelä-eurooppalaisia tapoja, etenkin ranskalaisia. Poskisuudelmat muun muassa kuuluvat arkipäivään :) Näin typistettynä algerialaisen tapakulttuurin voisi kuvailla lämpimäksi, avoimeksi ja äärettömän sosiaaliseksi. Ihmiset puhua pulputtaa ja hiljaista soppea saa sitten etsiä. No, ei se niin vaikeaa ole, kannataa raahata itsensä iltamyöhällä meren äärelle, ihmisiä ei silloin juurikaan ole, paitsi muutama rakastanut nuoripari saattaa siellä kävellä... Mutta ei anneta sen häiritä, eihän? :)

Ihmiset ovat aidon uteliaita, mutta ei liikaa. Liika uteliaisuus katsotaan Algeriassa olevan pahasta, mutta välinpitämättömyys on yhtä paha, ellei pahempi. Algerialaiset välittävät toisista, jopa enemmän kuin itsestään. On aika hassu tunne kun päivän aikana on kysytty kymmenen kertaa että miten voit (eri ihmiset toki :D ) kun Suomessa taas ehkä pari kertaa vuodessa...

Algerialaiset nauravat paljon ja kaikelle. No ei nyt ihan- Algerian maajoukkueen häviäminen MM-karsinnoissa ei naurata ketään. Silloin maassa on lähes valtakunnallinen suruliputus. No kunhan liioittelin, mutta nauramisen lisäksi Algeriaan liittyy suurelta osin jalkapallo.

Noniin... jatketaanpa. Tuosta nauramisesta vielä vähäsen: algerialaiset siis tykkäävät nauraa, kaikista ongelmista huolimatta (ja niitähän yleisesti ottaen piisaa).

Algerialaiset puhuvat käsillään paljon, kunnon Välimeren asukkaan tavoin, ja ovat elekielen mestareita. Minuunkin on tarttunut hitusen käsillä puhumista, mutta näinhän asia on: kädet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitten Suomi. Täällä olen toki asunut koko elämäni, lukuunottamatta niitä lukuisia ulkomailla käymisiä (toki olen muuallakin matkustellut kuin vain Algeriassa). Täällä synnyin. Suomalaiset ovat hiljaisia ihmisiä eivätkä juuri puhu, paitsi jos sinnikkäästi jaksaa yrittää tutustua, niin suomalaisesta voi saada mahtavan kaverin. Jos näet suomalaisen kailottavan jotakin jossakin kovaan ääneen, hän on todennäköisesti humalassa, tai suomenruotsalainen. No offense, suomiruotsalaiset :)

Täsmällisyys on se mitä Suomessa arvostetaan, mutta Algeriassa sellaiset käsitteet kuten "aika" tai "kello" ovat vähemmän tärkeitä. Jos jostakin Suomessa pidän, niin täsmällisyydestä ja asioiden organisoinnista viimeiseen pilkkuun asti- tosin hallittu sekamelska pitäisi saada rantautumaan tännekin Pohjolaan. Algerialaiset ovat rentoja, suomalaiset eivät. Johtuukohan suomalaisten runsaslukuiset itsemurhat siitä, että ei osata ottaa rennosti? Ettei osata nauraa itselleen (algerialaiset sen taidon osaavat)? Tällä en tarkoita pilkata suomalaisia, en tosiaankaan, puhun vain kulttuurien erilaisuuksista, ja siitä, että muualtakin pitää uskaltaa lainata :) Esim. eihän Algeriassa ole alunperin poskisuudeltu, mutta ranskalaisten sinne rantauduttua vuonna kukkaruukku toi vähän ranskalaista kulttuuria maahan, ja näin ollen poskisuudelmat ovat erottamaton osa Algeriaa. Ja kieli, siitä tosin lisää joskus toiste.  Algerialaiset sekoittavat darjaa (algerialainen murre, sillä Algeriassa klassinen arabia on vain virallisten tahojen kieli, ei puhuttua) ja sekoittavat joukkoon ranskankielisiä sanoja- etenkin nuoret.

Eli siis kumpi on parempi? Hmm... äärimmäisen vaikeaa. Voisi olla utopiaa ajatella, että jos yhdistäisi suomalaisen yhteiskuntajärjestelmät, sosiaaliset tuet ja poliittisen ajattelun algerialaiseen kulttuurin, siitä voisi syntyä verraton yhdistelmä. Ehkä itsemurhat vähenisivät..?